Ensimmäinen kerta

Tänään olisi se päivä. Ensimmäinen kertani. Ensimmäinen kerta, joka tulisi mullistamaan elämäni suuremmin kuin vaniljaseksi koskaan. Herra saapuisi pian.  Tuokin sana - Herra - isolla kirjoitettuna, miten senkin eteen oli tehtävä työtä. Käytävä tahtojen taistelua mielessäni, että ylentäisin toisen ihmisen Herraksi. Herraksi, jonka käskyjä olisi toteltava. En sitä tehnyt hänen vuokseen, en. Vaan omasta tahdostani, halustani alistua. Siitähän tässä on kyse, minun bdsm-piirteessäni - alistumisesta. Ja Herra tulee nauttimaan, kun saa minut alistettua.

Ulkona sataa. Olen kirjoittanut paperille asiat, joista minua tulee rankaista. Ja jokaisen rikkeen perään piiskan iskujen määrän, joka niistä seuraisi. Tämä on asia, joka minua kiihottaa jo ajatuksena. Että saan rankaisun sääntöjen rikkomisesta, oikein aiheesta piiskaa. Olen saanut ohjeeksi hakea kaksi vitsaa erilaisista puista. Toki hiukan piti sanoa vastaan, etten mitään risuja lähde hakemaan. Motivaatiota lisäsi kuitenkin kummasti uhkaus nokkoskimpusta, jonka Herra toisi tullessaan, mikäli vitsojen hakeminen osoittautuisi ylitsepääsemättömäksi tehtäväksi noudattaa.

Kello käy hitaasti, ja silti aivan liian nopeasti. Pyörin olohuoneessa hermostuneesti ympyrää. Mitähän tästä tulisi? Osaako Herra varmasti olla Herra? Ottaako sen katseen, osaako oikeasti käskyttää? Osaanko minä mennä rooliini, vai meneekö kaikki hermostuneeksi hihitykseksi? Ja onko se oikeasti rooli, vai olenko koko ajan oma itseni? Entäpä vaatteet? Minulla on päälläni aivan tavalliset vaatteet - farkut ja paita. Olisiko minun pitänyt pukeutua jotenkin....miten sen nyt sanoisi...seksikkäämmin? Mitä jos hän pettyy? Herra kyllä sanoi, että ei ne vaatteet pitkään ole päällä kuitenkaan, joten ei ole väliä, mitä päälläni on. Voi, mihin olenkaan itseni laittanut! 

Ovikello soi. Kipitän hermostuneesti ovelle ja avaan oven. Halaamme ja menemme olohuoneeseen. Tuossa hän nyt on, oma lempeä itsensä. Laskee repun lattialle ja riisuu collegepaidan päältään. Naurahtaa, että tässä touhussa tulee kuitenkin kuuma. Hymyilen, en tiedä, mitä tekisin tai mihin katsoisin. Kysyy sitten, muistanko varmasti turvasanat. Totta kai, muistan. Punainen tarkoittaa, että lopetetaan heti kaikki. Keltainen tarkoittaa, että voi vielä jatkaa, mutta esimerkiksi piiskauksen voimaa ei saa enää lisätä.

Sitten se tapahtuu, kuin salamaniskusta. Hänen katseensa muuttuu, ja lempeän miehen tilalla on vaativa Herra, joka käskee minua riisuutumaan. Katson hiukan uhmaten, mutta kun katse ei hellitä hänen silmissään, alan riisuutua. Ensiksi farkut, sukat, sitten paita. Nolottaa riisuutua siinä toisen vaativan katseen alla. Jätän alusvaatteet päälle ja käännyn katsomaan häntä. Herra jatkaa tuijotustaan ja näyttää katseellaan, että myös alusvaatteet on otettava pois. En anna heti periksi. "Riisu", kuuluu käsky. Äänenvoimakkuus ei nouse, mutta ääni on käskevä. Päätän totella, vaikka alasti riisuutuminen nolottaakin kauheasti.

"Sinulla oli minulle jotain", Herra sanoo, kun olen saanut vaatteeni pois ja seison hänen edessään häpeillen. Nappaan rangaistuslistan käteeni ja ojennan sen Herralle. "Mitä sanotaan?" kuuluu napakka kysymys. Ai niin! Minun pitäisi pyytää rangaistus rikkeistäni. Ei, siihen en alennu. Yritän tarjota listaa uudelleen, mutta saan vastaani vain tuiman tuijotuksen. "Mitä sanotaan?", kuuluu kysymys uudestaan. "En varmasti kyllä sano!", vastaan uhmakkaasti. Samassa vahvat kädet tarttuvat hiuksiini ja painavat minut polvilleen. "Mitä sanotaan?" kuuluu kolmannen kerran kysymys. Katson alaspäin ja kysyn häpeillen:"Saisinko rangaistuksen Herra?" "Totta kai saat, voit nousta ylös", Herra vastaa ja alkaa laskea ääneen rangaistuspisteitäni. 

Voi ei. Tajuan saman tien, että Herra huomaa kyllä huijaukseni. Olen tahallani jättänyt yhden rikkeen eli 10 pistettä kirjaamatta. "Täältä puuttuu 10 pistettä", Herra sanoo silmiini katsoen. "Ei, ei varmasti puutu", valehtelen. Tiedän jo itsekin, että olen varmasti maailman surkein valehtelija. "Selvä, lisätään tähän loppusummaan sitten 15 pistettä lisää", Herra sanoo napakasti, mutta rauhallisesti. Huokaan, sinne meni se huijausyritys. Seuraavaksi Herra pyytää minua ojentamaan hakemani risut, napauttaa niillä muutaman kerran ilmaan ja toteaa:"Eiköhän nämä kelpaa". Huokaisen helpotuksesta.

Helpotus on lyhytaikainen, sillä saman tien tunnen käden hiuksissani ja minua ohjataan määrätietoisesti sängyn luo. "Polvistu sängyn laidalle", Herra käskee. Mahanpohjassa lentelee perhosparvi, kun kumarrun polvillani sängyn laitaa vasten. Nyt se hetki on tässä. Nyt viimein saan piiskaa. Jännittää, kauhistuttaa ja samaan aikaan kiihottaa. Tässä nyt olen, pylly pystyssä odottomassa piiskaa. En ajattele mitään muuta, vain tätä hetkeä, jota olen niin pitkään odottanut.

Samassa tunnen iskun pakaroillani. Ei liian kovaa iskua, mutta tuntuvan. Älähdän. Iskuja satelee, toinen, kolmas...Menen laskuissa sekaisin. Juuri kun tuntuu, että nyt pitäisi saada jo hengittää, iskut loppuvat ja tunnen lämpimän kosketuksen niskassani. "Onko kaikki hyvin?" Herra kysyy. Vastaan myöntävästi. "Nuo oli vasta alkulämmittelyjä. Nyt saat iskuja 10 sarjoissa ja lasket jokaisen", Herra käskee. Nyökkään. 

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viiiisiii, auuu kuusii...Iskuja satelee, jollakin toisella välineellä kuin aiemmin. Kipu tuntuu yhtä aikaa kauhealta ja kauhean hyvältä. Puristan käsiä nyrkkiin, poimin niiden väliin peittoa ja inisen tuskasta. Kymmenen sarjoja tulee monta. Aina niiden välillä Herra varmistaa, että kaikki on hyvin. Ottaa katsekontaktia, silittelee selkääni ja päätäni, rauhoittaa. Joka kerta vakuutan, että ei mitään hätää, voidaan jatkaa vielä. Herra vaihtaa välineitä, piiskaa erilaisilla piiskoilla. Jotkut on ilkeämpiä kuin toiset, mutta kaikki tuntuvat kuitenkin hyvältä. Kipu ei ole liian kovaa ja se tuntuu hyvältä.

Kun koko rangaistusmäärä on suoritettu, Herra lopettaa piiskaamiseen ja ohjaa minut makaamaan sängylle. Hän pyytää minut käymään selälleen ja laittaa alleni pyyhkeen. Hengittelen rauhassa ja rentoudun. Nyt on aika hengähtää, ajattelen, kunnes näen Herran kädessä jotain tutun näköistä. Jotain, mitä olen nähnyt vain kuvissa, mutten ole saanut tai pikemminkin joutunut koskaan kokeilemaan: metalliset nänninipistimet. "Tiedätkös, mitkä nämä ovat?" Herra kysyy kiusotellen. Nyökkään huultani purren. Herra laittaa toisen nipistimistä nänniini ja inisen kivusta. Ininällä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta, sillä pian toinen nännini saa kokea saman kohtalon. Herra vetää vielä nipistimien välissä olevasta ketjusta ja saa minut ulisemaan. 

Pian näen Herran kädessä ratsupiiskan. Tai ainakin se sellaiselta näyttää. Saan joitakin iskuja rintoihin, sisäreisiin, häpykummulleni. Inisen kivusta ja yritän estellä leikkisästi piiskaavaa kättä, vaikka kipu on aivan siedettävää vielä. Herra varmistelee aina välillä, että kaikki on hyvin. Vastaan myöntävästi, eihän Herra piiskaa lujaa ja minulla on turvallinen olo. Suljen kuitenkin kiusottelevasti jalkani ja Herra vääntää ne auki. Tällaista kissa-hiiri-leikkiä jatkuu jonkin aikaa, ja huomaan pian, että ei minusta ole vastusta Herran tahdolle. Tai oikeammin, en sitä edes halua vastustaa.

Piiskatessa tulee jano. Herra ottaa hörpyn vesipullosta. "Jano", ähisen. "Mitä? Miten kysytään?" Herra kysyy. Puristan tiukasti suuni kiinni. Minähän en pyydä mitään! Uhmaa on vielä kaiken piiskauksen jälkeenkin jäljellä. Herra ottaa nänninipistimet irti ja puristaa itse sormillaan nännistäni. "Miten kysytään?" Herra toistaa katsoen minua silmiin tuimasti. Käännän pääni pois, ja pudistan päätäni. Toinen kova nipistys nännistäni. "Miten kysytään?" Herra tivaa. "Saisinko juotavaa?" älähdän kivuissani. "Hyvä tyttö. Saat", Herra sanoo ojentaessaan pullon minulle.

Juomisen jälkeen Herra ottaa käsiinsä valkoisen sauvan ja vie sen häpykummulleni. Sauva värisee ja tuntuu yhtä aikaa todella hyvältä ja todella voimakkaalta.  Selkäni kaareutuu nautinnosta.

Herra lopettaa ja tulee viereeni makaamaan. Kaivaudun hänen kainaloon väsyneenä ja onnellisena. Siinä on hyvä olla, juuri nyt. Herran turvallisessa kainalossa siliteltävänä. Juttelemme niitä näitä, enkä voisi olla juuri nyt onnellisempi. Miten kaikin puolin tyydyttynyt olo voikin olla, vaikka emme harrastaneet seksiä kuten se vaniljaseksissä ajatellaan eli ei tapahtunut yhdyntää tai suuseksiä. Sain kuitenkin jotain suurempaa. Sain olla turvallisissa käsissä ja kokea jotain sellaista, mistä olen nuoruudesta asti fantasioinut. Ja tiedättekö mitä? Ne fantasiat eivät olleet mitään sen oikean kokemuksen rinnalla! 

Herran lähdettyä tapahtuu kuitenkin jotain, mihin en ollut lainkaan varautunut. En, vaikka luulin olevani.